Yhä useammin näen ja kuulen sitä, miten ihmiset ovat tiedostaneet psoaksen olemassaolon ja sen vaikutuksen mm. ratsastukseen. Psoaksen rooli on iso monista eri syistä; se vaikuttaa meihin niin fyysisellä kuin psyykkiselläkin tasolla. Psoaksen kohdalla näkee hyvin sen, miten olemme psykofyysinen kokonaisuus, emme vain kasa toimivia tai toimimattomia ruumiinosia.
Psoaksen (Lannelihas) yläpää kiinnittyy selkärangan alimpiin nikamiin (TH12:sta ja siitä alaspäin lannenikamiin L4:n asti) ja se kulkeutuu lantion kautta reisiluun yläpäähän. Oikeastaan tähän lihasryhmään linkittyy kolme lihasta, psoas major, psoas minor sekä iliacus (suoliluulihas, joka kiinnittyy suoliluun sisäpintaan sekä reisiluun yläpäähän). Yksinkertaistaen ja tutummin voisi puhua siis lonkankoukistajan lihaksista, joista nyt käytän tässä asiayhteydessä pelkkää sanaa psoas.
Psoas lihasryhmän yksi tehtävä on pystyasennon ja tasapainon ylläpitäminen sekä kävelyn mahdollistaminen. Pallea ja psoas ovat myös yhteydessä toisiinsa sidekusdosten kautta ja kiinnityskohta sijatsee lannarangan yläpäässä. Välillisesti psoas vaikuttaa siis myös hengitykseen ja sisäelimiin.
Psoas on ikään kuin kehon perustukset, vaikka kaikki muu olisi näennäisesti kunnossa, mutta perustukset heikot, emme voi hyvin. Lihas ei näyttäydy tai välttämättä tunnukaan suoranaisesti ulospäin, jonka vuoksi siihen voi olla vaikea kiinnittää edes huomiota.
Ehkä hevosihminen nyt jo ymmärtävät, miksi juuri tämä alue on aika tärkeää seutua ratsastuksen kannalta, lantion liikkuminen, rentous ja jäntevyys ovat suuressa roolissa, kun puhutaan hyvästä ja tasapainoisesta istunnasta.
Kireydet lonkan tai lantion alueella, hengitysvaikeudet hevosen selässä, jalka ei suostu valumaan rennosti alaspäin, alaselkä menee notkolle, kiukuttaa, väsyttää, on voimaton olo.. On olemassa monia eri ongelmia, jotka voivat juontaa juurensa kireään psoakseen ja/tai palleaan.
Syy siihen, miksi pidän tätä lihasryhmää tärkeänä ja mielenkiintoisena on edellämainitun lisäksi kaikki se muu, mitä tähän lihakseen yhdistetään. Psoasta kutsutaan englanniksi ajoittain “sielun lihakseksi” (muscle of the soul) ja tässä kohden pääsemme kiinni kiinnostukseni ytimeen.
Jos mitä tahansa lihasta vain kuormittaa ja kuormittaa, niin jossain vaiheessa se yleensä sanoo sopimuksen irti, tavalla tai toisella. Vähän samankaltainen tilanne on mielemme kanssa; jos olemme aina stressaantuneessa tilassa, kiireessä ja pää täynnä asioita, niin ennemmin tai myöhemmin tulee stoppi; keho voi alkaa oireilla, uupumus, masennus tai kaikkien näiden yhdistelmä.
On siis tärkeää pitää huolta sekä fyysisestä että mentaalisesta puolestamme. Psoaksen kohdalla kiinnostavaa on se, että se on alue, joka erityisen hyvin reagoi sekä fyysisellä että mentaalisella tasolla, jolloin se vaikuttaa myös mieleemme.
Jännitys, stressi tai traumat aiheuttavat jännitystä psoaksen ja pallean alueelle, ne triggeröivät kehon automaattista suojausrefleksiä, jossa kehomme supistuu eteenpäin vaaran uhatessa. Tällä kehomme suojelee automaattisesti sisäelimiä ja kehon keskustaa. Tässä kohden voit miettiä tilannetta, jossa sinusta tuntuu, että hevone on tekemässä jotain odottamatonta tai on jo tehnyt, kehomme menee automaattisesti etukenoon ja joillain tämä asento on saattanut jäädä myös normaaliksi ratsastusasennoksi.
Psoas on yhteydessä liskoaivoihimme, joka on vanhin osa aivorungosta. Liskoaivoissa taasen on meidän itsesuojeluvaistomme, joten kehomme taistele tai pakene-reaktio liittyy tähän (ks. edellien kappale). Nykypäivänä olemme jatkuvasti informaatioähkyssä, kiireen keskellä, istumme paljon ja liikunta voi olla hyvin kuormittavaa tai yksipuolista, nämä kaikki vaikuttavat psoas-lihakseen. Psoas auttaa meitä joko valmistautumaan lähtöön tai käpertymään ja suojautumaan.
Jatkuva stressi (fyysinen tai psyykkinen) kuormittaa psoasta ja saa sen lyhenemään, joka aiheuttaa fyysisiä oireita, kuten esim. alaselkäkipua, skolioosia, polviongelmia, ruoansulatusongelmia ja niin edelleen. Jatkuvasti virittynyt psoas antaa kehollemme koko ajan viestiä siitä, että olemme vaarassa, jolloin lisämunuainen ja immuunijärjestelmämme väsyy.
Olisi siis hyvä, että saisimme psoaksen rennoksi ja hyvällä tavalla aktiiviseksi, voimakkaaksi lihakseksi, joka kannattelee meitä ja saa meidät myös sisäisesti “hehkumaan”. Psoas on kuitenkin lihas, jonka äärimmäinen kontrollointi voi olla vaikeaa, ennemminkin tietoisuuden kasvattaminen auttaa, jolloin sen viestejä on helpompaa vastaanottaa. Suomeksi tämä siis tarkoittaa kehotietoisuuden lisäämistä ja kehittämistä; mitä kehossamme tapahtuu milloinkin ja mitä voisimme tehdä sille, mitä kehomme meille kertoo?
Psoaksen vahvistaminen ei ole hikitreeniä eikä määrä korvaa laatua. Ennemminkin treenissä toimisi ajatus, että yrittää tehdä ei mitään ja olla mahdollisimman rentona.
Laitan kuvien kera ohjeita seuraavaan tekstiini, niillä voit ainakin aloittaa treenin, mutta muista, laatu korvaa määrän!
Rentona ja jäntevänä oleva psoas on päinvastainen pakene tai taistele-moodiin; se pitenee, avautuu ja luo sulavaa liikkumista. Auki oleva psoas antaa etureiden pidentyä ja jalan liikkua vapaasti lantiosta saakka samalla tehostaen ja syventäen ylävartalon tasapainoa (ratsastajat huom). Energiat pääsevät virtaamaan vapaammin kehossamme, jolloin myös mielemme on rennompi, olemme avoimia ja toimimme tietoisemmin kuin ollessamme jännittyneitä.
Voisinko auttaa sinua kehotietoisuudessa tai ratsastuksessa? Ota yhteyttä suvi(at)suvintuulet.fi
Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin omilla kotisivuillani. https://tietoinenratsastus.suvintuulet.fi/tietoinen-ratsastus-blogi/
P.S Löydät minut myös Facebokista ja Instagramista nimellä Tietoinen Ratsastus
