Mitä on staattinen lihasjännitys. Oletko koskaan ihmetellyt, miksi alat vain pomppia satulassa enemmän, kun ratsastuksen opettaja on huutanut kentän laidalta, että istu syvemmälle satulaan tai purista itsesi satulaan? Tai miksi vatsalihasten jännittäminen saa aikaan vaan happivajeen, kun et pysty hengittämään? Kerron tässä blogitekstissä muutamia asioita, jotka saattavat helpottaa sinua ymmärtämään kehoasi ja ratsastuksen erityispiirteitä.
Tasapaino ratsastuksessa
Tasapaino on ratsastuksen kulmakivi. Sekä hevosen että ihmisen tasapaino ja tätä kautta kyky kantaa oma kehonsa ja hallita sitä on oleellinen osa ratsastusta. Kirjoitin tasapainosta jo aiemmin, voit lukea tekstin täällä. Ratsastuksessa on kyse epävakaasta tasapainosta, joka tarkoittaa sitä, on kaksi itsenäistä liikkuvaa osaa, jotka eivät automaattisesti hakeudu tasapainoon suhteessa toisiinsa vaan ne saavat toisensa helposti epätasapainotilaan.
Koska staattisuus liitttyy asentoon eli paikallaan olevan tasapainon hallintaan on ratsatuksessa enemmän kyse dynaamisesta tasapainosta, joka liittyy liikkeen hallintaan.
Staattinen lihasjännitys ja ratsastus
Miksi staattinen lihasjännitys ei siis auta ratsastuksessa? Edellä olevan kappaalen viimeinen lause sen kertoo. Koska ratsastuksessa on kyse liikkeen hallinnasta, me emme voi hallita sitä staattisuudella.
Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että isojen tai pienien lihasryhmien jännittäminen ei helpota ratsastusta vaan vaikeuttaa sitä. Koska jännittäessämme lihasryhmiä, kehomme muutttuu enemmän staattiseksi eli paikallaan pysyväksi. Ratsastuksessa olemme koko ajan liikkeessä, eli paikallaan pysyvä voima sopii kuvioon yhtä huonosto kuin neliön muotoinen pala pallon muotoiseen malliin.
Staattinen lihasjännitys tapahtuu kuitenkin helposti ja usein pyrimme sillä hallitsemaan omaa kehoamme ja samalla sitä, että pysymme hevosen selässä. Tämä on ihmiselle luonnnollinen reaktio (takertuminen), mutta se toimii heikosti tässä kontekstissa.
Haastavaa on se, että meille ei usein kerrota sen tarkemmin, miten meidän kannattaa kehoamme käyttää ja mitä lihaksia aktivoida ratsastaessamme. Ohjeiden istu syvemmälle satulaan, puristu satulaan tai käytä vatsalihaksia takana on usein hyvä ajatus, mutta unohdamme, että ratsastajalla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä, miten aktivoida oikeita lihaksia ja mistä lihaksista/kehon osista oikeasti puhutaan.
Tämä voi johtaa siihen, että ratsastaja pyrkii toteuttamaan saamansa ohjeet staattisella lihasjännityksellä. Kuten esimerkiksi puristamalla reisillä, jännittämällä pinnallisia vatsalihaksia tai pakaroita. Jotka kaikki johtavat vielä vaikeampaan tilanteeseen, sillä me emme voi ylläpitää dynaamisesta tasapainoa staattisuudella.
Pelkän asennon korjaamisen ongelma
Staattisen lihasjännityksen takia pelkkä asennon korjaus voi olla joskus hankalaa. Jos ratsastajan kehoa korjataan vain sanomalla, että kehoa pitää pitää tietyssä asennossa, se voi aiheuttaa staattista lihasjännitystä ja pitoa paikkoihin, jotka vaikeuttavat istumista luontevasti hevosen selässä.
Jos ratsastaja pyrkii vain pitämään esimerkiksi käsiään tietyssä asennossa, tulee mukaan helposti lihasjännitystä, joka poistaa kehon jäntevyyden, joka on oleellista liikkeessä mukana istumisen kannalta. Ja jälleen kohtaamme ongelman.
Usein meille ihmisille voi olla turhauttavaa ymmärtää sitä, miten kehomme toimii ja mitä kehossamme milläkin hetkellä tapahtuu. Koska staattinen pito on usein helpompaa meille, kokeilemme sitä ja jatkamme yrittämistä ja turhaudumme lisää. Staattisuus tulee helposti mukaan myös siinä vaiheessa, kun kehomme väsyy, jonka vuoksi on hyvä tiedostaa, että harjoittelu olisi hyvä pitää riittävän lyhyenä, mutta laadukkaana.
Syvien lihasten aktivointi ja tasapaino
Tukilihakset tai syvät lihakset ovat niitä lihaksia, joiden avulla pystymme löytämään dynaamisen tasapainon ja mahdollisuuden löytää tasapaino epävakaassa tasapainossa. Tukilihasten aktivointi ei jännitä kehoa staattisuuteen asti, vaan se ennemmin vapauttaa kehomme olemaan tasapainoisesti liikkeen mukana.
Usein, jos emme ole harjoittaneet tukilihaksia, ne saattavat olla heikot ja vaativat samalla tavalla harjoitusta kuin muutkin lihakset. Syvien lihasten aktivointiin liittyy usein myös tietoisempi ajatus kehosta ja se, että tiedämme mitä kehomme milloinkin puuhailee. Hengitys on isossa roolissa, jos emme hengitä, emme voi pitää yllä syvien lihasten aktivaatiota ja täät kautta dynaamista tasapainoa. Hengityksen pidättäminen aiheuttaa staattisuutta eli se vaikeuttaa ratsastusta, jossa liike on olennainen osa.
On hyvä pitää mielessä, että tukilihasten tai syvien lihasten aktivointi on raskasta, vaikka se ei ulospäin näykään niin isosti. Kyse on enemmän tällöin sisäisestä aktivaatiosta, läsnäolosta ja keskittymisestä. Ei ole oikotietä, on vain paljon harjoitusta ja sen ymmärtämistä, että sisäinen työ on usein tärkeämpää kuin se mikä näkyy ulospäin.
Tämä kirjoitus on aikaisemmin julkaistu omilla kotisivuillani.
Voisinko auttaa sinua ratsastuksessa? Ota yhteyttä suvi(at)suvintuulet.fi
P.S Löydät minut myös Facebookista ja Instagramista nimellä Tietoinen Ratsastus
