Kuusi asiaa hevosen hyvinvoinnista
1) KEHON FYYSINEN TERVEYS muodostuu sopivasta liikkumisesta, oikeanlaisesta ravinnosta, sopivan kokoisista annoksista ja ruokintakerroista sekä hampaiden kavioiden, ihon ja lihasten huollosta ja hoidoista.
2) RUOKINTA Hyvään ruokintaan ei riitä pelkästään oikea ravinnon laatu ja ravintomäärät/ vrk, vaan huomioon tulee ottaa myös ruokintakertojen tai ruokailemaan pääsykertojen määrät ja rauhalliset stressittömät ruokailuhetket. Hevonen on luonnostaan laiduntaja ja sen ruuansulatuselimistö toimii niin, että sillä on oltava tekemistä mahdollisimman usein. Petoeläimillä alkavat ruuansulatusnesteet erittyä vatsalaukkuun ja suolistoon vain syönnin seurauksena, kun taas hevosella ruuansulatusnesteitä erittyy koko ajan. Jos siis elimistössä ei ole ravintoa hajotettavaksi, ruuansulatusnesteet alkavat vaikuttaa ruuansulatuskanavan ja mahalaukun seinämiin ja tuloksena voi olla kivulias maha- tai suolistohaava.Ruokintapaikoissa on myös huomioitava hevoselle luonnollinen syömisasento, eli pää mahdollisimman alhaalla, jotta hampaat pääsevät toimimaan oikein aiheuttamatta vääränlaista kulumista, eikä niska pääse kipeytymään ruuan mahdollisesti korkealta ottamisen takia (heinäverkko esimerkiksi sijoitettuna ylös). Ylä- ja alaleuan hampaiden pitää siis olla sopivasti vastakkain: Pään ollessa korkealla alaleuka on ylähampaisiin nähden liian takana.
Ruokailuun kuluvaan aikaan ja ruokintakertojen lisäämiseen on onneksi nykyään näppäriä ja jopa työtä helpottavia keksintöjä: Heinäautomaatteja, erilaisia heinäverkkoja ja telineitä hitaamman syömisen toteuttamiseen ja ajastettavia portteja ruokailualueelle pääsemiseen. Ruokailuaikaa voi lisätä myös laittamalla alueelle useampi ruokailupaikka tai laittamalla ruokaa pikku kasoina ympäri aitausta.. Hevoset ovat luonnostaan myös etsijöitä jolloin käymällä eri ruokintapaikoilla ne voivat tyydyttää myös tätä tarvettaan.
3) OLOSUHTEET eli asuintilan koko, lämpötila, ilmanvaihto, kuivikkeet ja mahdollisuus edes nähdä kavereita on tärkeää. Hevosen kannalta merkittävää olisi kyllä myös päästä koskemaan toisia hevosia.
Ulkotiloissa hevosen tulisi päästä liikkumaan ja sillä pitäisi olla myös motivaatiota siihen. Hevoset liikkuvat eniten toisen hevoskaverin kanssa ja vielä enemmän eläessään laumassa. Pihatto-olosuhteet ovat oivat, koska siellä hevonen voi halutessaan ulkoilla ja mennä suojaan tarpeen mukaan. Liikkumisen motivointia varten aitauksessa voisi olla vesi- ja ruokapaikka esim. tarpeeksi etäällä toisistaan ja suolakivi vielä jossain muualla. ja ruokintapaikkoja mieluummin enemmän kuin yksi, jotta hevosen tulisi liikuttua vaihtaessaan syömispaikkaansa. Jos aitauksen pohja sen sallii, heinää voisi olla niin tarjolla, että hevonen saisi sitä myös etsiä. Ympäristö olisi hyvä olla monipuolinen tarjoten mahdollisuuden päästä myös maastoon liikkumaan ja erilaisilla pohjilla. Toki nämä kaikki eivät aina ole mahdollisia, mutta mielikuvitus on rajaton, miten voidaan tehdä parhaamme auttaaksemme hevosta.
4) LAJITOVERIT Hevonen on laumaeläin ja vaikka se yksin ollessaan ei kavereiden perään huutelisi, niin kyllä hevoskaverit ovat arvokkaampaakin arvokkaampia. Hevoselle lauma on todella tärkeä. Oikeastaan kolme hevosta muodostaa oikean lauman, mutta edes yksikin kaveri on tärkeää mielenterveydelle. Kun hevoset ovat yhdessä, ne saavat mm. hoidella toisiaan ja voivat hyötyä kaverin hännästä kärpäsaikaan. Kolme hevosta muodostaa näppärästi ringin niin, että kaikki saavat hyödyn edessään seisovan hännästä. Hevoset myös hoitavat toisiaan helposti niistä paikoista rapsutuksen lisäksi, mitkä hoitoa tarvitsevat. Turva toiselta hevoselta suo myös mahdollisuuden kullekin levätä ja nukkua turvallisesti kunkin vahtiessa vuorollaan.
5) VARUSTEET on katsottava hevoselle sopiviksi. Epäsopivuus aiheuttaa hiertymisiä ja vääränlaista puristusta ja painetta. Pienikin paine väärällä alueella saattaa saada aikaan pahaa oloa, mikä purkautuu ”huonona” käytöksenä. Sopivat ajovarusteet ja etenkin satula ovat erittäin tärkeät, sillä hevonen suorittaa niiden kanssa. Satulassa on lisäksi ihmisen paino lisäämässä sen tuntua hevosta vasten. Varusteiden epäsopivuuden aiheuttamat vaivat voivat olla hankalia korjata etenkin, jos ne ovat jättäneet mielleyhtymiä hevosen muistiin. Vaikka lihakset ja keho hoidettaisiin kivuttomiksi ja kuntoon ja tilalle hankittaisiin sopivat varusteet, voi olla, että hevonen ei enää uskalla liikkua niin kuin se pystyisi parhaimmillaan liikkumaan. Etenkin jos kipu on aiheutunut koulutuksen alkuvaiheessa, hevonen on oppinut, että jokin liike on epämiellyttävää (etenkin isompi liike). Hevonen saattaa jäädä myös purnaamaan varusteiden laittoa vastaan samoista syistä. Käytöksen kyllä pystyy korjaamaan kouluttamalla hevosta positiivisin vahvistein. Edellyttäen, että varuste jatkossa on sopiva ja liikkuminen muiltakin osin ihmisen kanssa ok.
Hallintavarusteet on syytä opettaa oikein niin, että hevonen varmasti ymmärtää viestien/pyyntöjen merkityksen. Hallinta ei saa perustua välineen aiheuttamaan kipuun. Hevonen on pakoeläin, joten se saattaa myös vaarallisesti ryöstäytyä kipua tuntiessaan. Kivojen kokemuksien kouluttamiseen on hyväksi avuksi kouluttaminen positiivisin vahvistein. Esim. herkkuja tai ihania rapsutuksia pyydetyn pysähtymisen johdosta.
Myös loimet kuuluvat varusteisiin, joiden tulee olla sopivia ja niitä tulisi käyttää vain tarvittaessa. Epäsopiva loimi yhtälailla aiheuttaa kipuja ja jumeja hevosen kroppaan. Täytyy myös olla tietoinen siitä, minkälaisessa säässä ja tilanteessa kukin hevonen loimea tarvitsee. Hevoselle voi myös opettaa keinon kertoa haluaako se loimen päälleen vai ei.
6) VIESTINTÄ IHMISTEN KANSSA Asiat sujuvat parhaiten sekä hevosen että ihmisen kannalta, kun molemmat voivat luottaa toisiinsa ja ymmärtää toistensa viestejä.
Kaikki lähtee ihmisestä ja koulutuksesta. Hevonen käyttäytyy vaistojensa, refleksiensä ja oppimansa mukaisesti. Meidän on siis opeteltava käyttäytymään niin, että hevonen voi mahdollisimman turvallisin mielin olla ja toimia meidän kanssamme. Kaikki uudet asiat, käytännöt ja tilat on opetettava ja totutettava hevoselle, ennen kuin voimme olettaa sen olevan ok myös hevoselle. Oman kehon asento, liikkumistapamme, hengityksemme ja sijaintimme hevoseen nähden pyydettäessä siltä jotain vaikuttavat hevosen ymmärtämiseen. Kehonkieli on siis tärkeää. On hyvä muistaa, että mahdollisimman hidas eteneminen sopiva askel kerrallaan on lopulta nopein tapa päämäärään pääsyyn. Vähän kerrallaan on paljon ja mitään emme voi pakottaa tapahtumaan nopeammin. Turvallisuutta luovat säännöt, jotka on ensin opetettu ja niiden noudattamista vaaditaan ystävällisesti. Hevonen muistaa kaiken kivan ja palkitsevan, mitä se on päässyt ihmisen kanssa tekemään, joten hevosen mielestä on kannattavaa kokeilla samaa uudestaankin. Siksipä positiivinen vahviste oikeasta suorituksesta vahvistaa oppimista.
Meidän tapamme liikkua, olla ja hengittää vaikuttavat aina meidän seurassamme oleviin, myös hevoseen. Kaikkiin näihin vaikuttavavat meidän mielentilamme ja sen hallinta. Itse olen kokenut hyvän mielentilan ja sen luoman rauhallisen energiatason toimivan myös palkitsevana. Onneksi aivoja pystymme treenaamaan ja harjoittelemman mielenliikkeitä niin kuin lihaksiakin ja tästä on tulossa myös verkkokurssi sivustollemme aikanaan.
Nauttikaa hevosistanne ja antakaa niiden myös nautttia teistä!
Lisää vinkkejä hevosen hyvinvointiin liittyvistä asioista tulet löytämään Auta hevosta -sivustolta ja tukihenkilöiltämme.
