Hei, nimeni on Riikka Miikkulainen, olen 41 –vuotias maatilayrittäjä Eurajoelta. Tarjoan tukea etänä tai paikan päällä kengättömyyteen tai pihattoelämään siirtymisessä sekä teen kengättömien hevosten vuoluja Satakunnan alueella. Vuosien varrella on kertynyt paljon käytännön niksejä ja vinkkejä itsellä toimiviksi havaituista teeseitse-ratkaisuista.
Hevoset ovat kuuluneet elämääni jollain tasolla aina, jo äidin vatsassa sain tuntea millaista on ravihevosten kyydissä kärryillä ja myös maata pitkin, äidin passihevosen Kirjusan kiikuttaessa häntä perässään pitkin tallin pihaa. Hevoskärpäsen purema on siis tullut jo äidinmaidossa.
Ensimmäisen oman ponini, Caron, sain kuitenkin vasta ollessani 9 vuotias, asuimme Sallassa ja äitini piti pienimuotoista ratsastustallia ja maatilamajoitusta pientilallamme. Olihan se ihan huippuihanaa aikaa hevoshullulle tytölle, viikonloppuisin ja kesäisin oli aina heppakavereita meillä ratsastamassa ja hoitamassa hevosia. Elin ja hengitin hevosia.
Yläasteikäisenä muutimme Etelä-Pohjanmaalle, Seinäjoelle, jossa hevosharrastus jatkui ensin oman tallin hevosten kanssa ja myöhemmin, muutaman hevosettoman vuoden jälkeen, uudelleen läheisellä ravitallilla. Sieltä löysin Elämäni Hevosen numero 2, suomenhevosoriin Sattuman Totuus, joka johdatti minut kokonaan uudelle polulle hevosmaailmassa, Luonnollisen hevosmiestaidon ja lännenratsastuksen suuntaan. Vuosia myöhemmin myös kengättömyys tuli tutuksi ja opettelin itse vuolemaan kavioita, kun kengättömien vuolijoita ei silloin juurikaan asuinseudullani ollut. Kävin myös vuolemassa muutamia vieraiden hevosten kavioita sekä pidin ratsastustunteja ja alkeisopetin varsoja satulaan ja ratsastajaan. Olimpas jopa yhden asiakashevosen kanssa suomenhevosten laatuarvostelussa Ypäjällä, tulokset ei nyt niin kovin hyvät olleet, mutta osallistuttiin kuitenkin!
Koska tie vie eteenpäin ja minua näköjään kokoajan etelämmäs, noin 10 vuotta sitten päädyin maatilan emännäksi Eurajoelle. Vihdoinkin minulla oli mahdollisuus saada hevoset kotipihaan! Ja oma varsa omasta oriista. Siitä tulikin todellinen rakkauslapsi, parhaan ystäväni Päivin tamma Kukka, (josta löytyy paljon tarinaa sivustolla) varsoi täydellisen orivarsan Totuuden Ihme keväällä 2010. Tästä kerron lisää myöhemmin. Ilman selkkauksia ei siitäkään selvitty, tulen mm. kertomaan vieroitusiän merkityksestä, luonnollisesta astuttamisesta ja muusta varsoihin liittyvästä myöhemmissä blogikirjoituksissa. Totuuden Ihmeen eli Ilpon kanssa matka hevospolulla jatkui, mutkia ja karikoita ei tästäkään reitistä ole puuttunut. Näitäkin tarinoita tulen avaamaan myöhemmässä vaiheessa täällä sivustolla blogikirjoitusten muodossa. Kaikkiaan näiden vuosien aikana tilallamme on syntynyt kolme varsaa, jotka kaikki ovat jatkaneet matkaa omien ihmistensä luokse.
Tämän hetken tilanne on se, että meillä asustaa kaksi shetlanninponia ja yksi paint-tamma kotipihassa pihatossa, tammojen päätoimena on olla pihankoristuksena ja hengitysseuralaisina sekä satunnaisesti lasten ratsuina. Maatilan työt ja kaikki muu, lasten muut harrastukset, vievät niin paljon aikaa, että oma hevosteluaika on aika rajallista.
