Istunnalla ratsastaminen on helposti epäselvä nimitys. Mitä se siis tarkoittaa?
Ihminen häiritsee aina hevosen omaa tasapainoa noustessaan sen selkään. Onkin siis tärkeätä ennen kaikkea löytää ja hallita oma tasapainonsa ja oppia istumisasento, mikä mahdollisimman vähän häiritsee hevosta ja sen liikkumista ja jossa on mahdollisimman helppo hallita omia liikkeitään pysymällä kuitenkin rentona, mutta jäntevänä, sekä herkkänä tuntemaan, jotta hevosen viestit meille tulevat myös kuulluiksi.
Hevonen tuntee meidän pienetkin liikkeemme (jopa ajatuksemme) ja ne voivatkin toimia merkkinä/apuina hevoselle tehdä jotain: lisätä liikettä, pysähtyä, kääntyä, vaihtaa askellajia, ryhdistäytyä, liikua erisuuntiin jne. kuin tekisimme yhteistä liikettä hevosen kanssa:- paritanssia. On tärkeää oivaltaa se energia, mitä kehomme tuntee ja tuottaa ja mihin suuntaan se vie. Tätä hyväksi käyttäen ratsastajan pyynnöt hevoselle eivät juurikaan näy sivullisille.
Jo ratsastusta osaaville, jotka ovat oppineet käyttämään vain ns. mekaanisia apuja kuten pohjetta ja ohjaa, tämä voi ensin kuulostaa ja tuntua vaikealta, mutta jos ratsastuksen aloittaa tällä tekniikalla se ei tuote ongelmia ja toki on kyllä kaikkien opittavissa. Istunnalla ratsastettaessa hevoset kyllä ymmärtävät myös mekaanisia apuja ja niitäkin on opittava käyttämään..
Oppiminen on oivalluksesta ja tahtotasosta kiinni, mutta niin palkitsevaa. Hevoset kyllä antavat ymmärtää tyytyväisyytensä, sillä mekaanisia apuja pääasiassa käytettäessä ratsastaja helposti antaa ristiriitaisia apuja, mikä sitten vaikeuttaa pyyntöjen ymmärtämistä.
Tässä muutama esimerkki: 1)istunta ei mukaile tai estää selän liikettä jarruttaen samalla, kun pohje pyytää eteenpäin. 2) Ohjilla pidätettäessä ratsastajan asento saattaa keikahtaa eteenpäin, jolloin istunnalla pidättäminen poistuu ja hevonen nojaa helposti ohjaan tasapainon korjausrefleksinsä takia jne.
Oikeanlaisen istunnan ja istunnan mekaniikan oivalluksen johdosta myös ravissa ja laukassa istuminen onnistuu helpommin. Itseasiassa meidän tulisi antaa lantiomme liikkua samalla lailla kuin hevonen liikkuu. Mukaudumme ensin hevosen liikkeisiin ja aika nopeasti hevonen on valmis lähtemään mukaan meidän liikkeeseemme. Me voimme näyttää sille mallia ollen samalla yhtä kevyt liikkeinen ja ryhdikäs kuin toivomme hevosenkin olevan yhteisessä liikkeesämme. Harjoitus tuottaa mestarin. Omaa kroppaa sen lihaskuntoa, liikkuvuutta, liiketajua ja notkeutta kannattaa treenata myös ilman hevosta. Ratsukon/hevosikon on helpompi toimia, kun molemmat osapuolet ovat hyvässä kunnossa.
Hevonen kääntyy, kun me käännymme, pysähtyy, kun pysähdymme ja ravaa, kun me ravaamme ja tämä toimii aikalailla luonnostaan näin. Tätä voisi sanoa luonnonmukaiseksi ratsastukseksi, vaikka ratsastus ylipäätään ei itseaiassa luonnonmukaista olekaan. Ratsastustyylejä voi tottakai myös yhdistää ja ottaa tästä tekniikasta vaikka jotain osia perinteisen ratsastustapaan mukaan.
Ajatuksena: ei hevosella vaan hevosen kanssa.
Itse innostuin tästä tavasta jo 90 luvun alkupuolella. Mitään varsinaista oppisuuntaa en löytänyt vaan idea iskostui mieleeni kirjailija Marja Eräseen tutustuttuani. Ajatukset vetää puoleensa niinkuin sanotaan ja vähitellen tielleni osui juttuja, opettajia, kursseja kirjoja ja artikkeleita, jotka johtivat tähän. Yksi tärkeimmistä oli K. F. Hempflingin kirja Dancing with your horse. Aleksandertekniikka tuntui myös hyvältä ja sen tuomat hyödyt näkyivät silmissä ollessani kurssilla mukana. Zen horsebackriding opetti hyviä tekniikoita oman vartalon hallintaan ja oivaltamiseen ja paljon muuta.
Hienoin kokemus oli kehittää ja oppia tätä kouluttamalla omia sh kasvattejani. Siinä myös opin kuinka luonnonmukaista tämä oikeastaan on. Aina kun hevoseni ei toiminut niinkuin odotin, mietin ja kävin läpi omaa kroppaani, että mitä sille oikeastaan viestitin ja muuttamalla toimintaani asiat lähtivät sujumaan. Itseasiassa Viuhu-Ville, joka on ensimmäinen oma kasvattini on ollut tärkein opettajani. Samoihin aikoihin opiskelin ja hain tietoa myös kuolaimettomista suitsista lisää. Ensimmäiset omani olin ostanut jo 80 luvun lopulla ja pian siirryin kokonaan käytämään myös niitä vaikka Viuhu esimerkiksi otti kuolaimetkin vähän niinkuin haukkaamalla ne suuhunsa.
Vuonohevostallini (yhteisyritys ystäväni kanssa) vuonohevoset pääsivät nopeasti myös tämän tyylin vaikutuspiiriin ( myös kuolaimettomuuteen). Ne pysyivtkin opetuskäytössä enimmäkseen tyytyväisinä ja ehdottoman kiltteinä. Oppilaat, jotka olivat jo kokeneita usein törmäsivät kyllä ongelmaan, että hevoset jumittuivat, kun he käyttivät turhan voimakkaasti jalkojaan ja lisäksi vielä napakka ohjastuntumaa, mutta voi sitä tyytyväisyyttä heidänkin kohdallaan kun oivalsivat. Toki jotkut tunnin aikana saattoivat todeta, että ihan kun ei osaisi mitään.
Mystistä tästä tekee jo ratsastusta osaavilla se, että kun hevosen odotetaan hidastavan ja pysähtyvän istunnan jarruttaessa niin ne eivät sitten liiku eteenpäin (tai reaktiivisemmat liikkuvat turhankin säpäkästi ns.alta pois), jos istunta jarruttaa liikettä ja silloin ei ole sopivaa muistuttaa raipalla vaan vapauttaa se istunta liikkumaan mukana. Oikeastaan homma toimii myös sillä ajatuksella, että ole valmis antamaan tilaa sinne minne haluat hevosen niin hevonen täytää sen tilan, myös ylöspäin. Tähän on oma tekniikkansa.
Tämä on sen verran luonnomukainen tapa kommunikoida hevosen kanssa, että kaikki hevoset kyllä osaavat tämän. Ei tarvitse kovinkaan pitkään mennä, kun homma toimii. Ihan siis jo yhden ratsastuskerran aika riittää. Toki hevosissa on eroja: mielikuvat ratsastuksesta ja kropan mahdolliset jumit ja kipukohdat voivat viedä herkkyyttä. Hevoset voivat tällöin osittain sulkeutua ulkopuolisilta viesteiltä, kunnes ne oivaltavat tämän yhdessä liikkumisen taian.
Ratsastus ja istuntatunteja Minnalta alk. 25km säteellä Ylöjärveltä 50€/tunti (sis alv 24%)
