Varsojen kavioiden kopsetta


Varsat by Ulla U., 09.07.2020

Moni haaveilee omasta varsasta. Kuinka ihanaa olisikaan seurata kehitystä ja touhuta varsan kanssa. Niin minäkin haaveilin ja lopulta kun omistin sekä tamman, että orin niin mikäpä ihanampaa kun teettää omista hevosistaan varsa.

Ennen varsan hankintaa on hyvä kuitenkin miettiä monia asioita. Tamman ja orin valinta: ei pelkästään suoritusten mukaan, vaan millaiset vanhemmat oikeasti ovat; rakenne, luonne, sairaudet, taustat. Astutus luomuna vai siemennyksellä. Tamman kanto- ja imetysajan hoito, ruokinta, rokotukset, madotukset yms. Varsomisen ongelmat, koska tarvitaan apua. Terveen varsan merkit, onko kaikki kunnossa. Varsan ruokinta, hoito ja vierotus. Paikat ja tilat missä hevoset asustavat. Ympäristöllä on valtavat vaikutuksen varsan kehitykselle. Sitoutuminen varsan hoitoon ja kasvatukseen, rokotukset, madotukset, kavioiden hoito, terveydenhoito, koulutus... lista jatkuu ja jatkuu. Ei aivan hetken mielijohteen hankinta.

Vuonna 2006 tuumasta toimeen ja hevoset laitumelle. Mikäs sen hienompaa ja helpompaa, kyllä ne sielä hommansa hoitaa. Kävipä kuitenkin niin, ettei ori osannut olla tamman kanssa lainkaan. Kiivaana se kävi tamman päälle kun yleinen syyttäjä, purren kylkiin ja hyppien päälle. Tamma juoksi karkuun, minkä jaloistaan ehti. Se siitä romantiikasta. Ei auttanut muu kun mennä apuun ja erottaa hevoset toisistaan. Onneksi laitumen halki kulki iso oja, joka oli suurten pajupuskien peittämä ja sain hevoset lopulta eri puolille peltoa. Tamma kiinni ja pois laitumelta. Kannattaa siis hieman etukäteen selvittää orin taustat. Todennäköisesti tämä ori oli vieroitettu varhain, eikä sen jälkeen ollut kosketuksissa muihin hevosiin. Sehän on hyvin tavallista, että orit pidetään erillään muista ja tarhataan yksinään, mikä on hevosen kannalta hyvin surullista. Jokainen hevonen tarvitsee seuraa, rapsutusta ja leikkikaverin eli toisen hevosen.

No takaisin astutukseen. Seuraavalla kerralla mukana oli suomenhevosia kasvattava ravimies. Tammalle astutusliinat jalkoihin (estävät potkimisen) ja ori hallitusti astutushommiin. Astutimme tamman kahtena päivänä ja jäimme odottamaan. Ultrassa todettiin tamma kantavaksi ja niin alkoi 11 kk mittainen odotus. Kantoaika sujui hyvin, olihan tamma kantanut ennenkin. Lopulta H-hetki oli käsillä. Tamma alkoi näyttämään merkkejä varsomisesta, vahatipat näkyin ja karsina oli ihanan olkipedin peittämä. Jäin yöksi tallille, mutta arvatkaapa vain siirsikö tamma varsomisen. Nykyään on onneksi monenlaisia apuvälineitä (kamerat, hälyttimet) varsomisen seuraamista varten, ettei tammaa tarvitse häiritä ihmisen paikalla ololla. Yleensä hevosilla varsominen sujuu ongelmitta, mutta jos ongelmia ilmenee, niin silloin täytyy toimia nopeasti. Varsa syntyi silloin kun en ollut paikalla. Onneksi kaikki oli sujunut hyvin, en tuohon aikaan osannut olla huolissani. En osaa olla vieläkään, mutta olen nykyään paljon tietoisempi asioista.

Tamma ja varsa pääsivät kesäksi laitumelle muiden tammojen ja varsojen seuraan. Syksyllä laidunkauden jälkeen tapahtui kuitenkin se, jota ei toivo tapahtuvan kenellekkään. Kaikinpuolin aina terveenä pysynyt tamma sai pahan ähkyn ja menehtyi vuorokauden sisällä. Eläinlääkäri kävi kaksi kertaa paikan päällä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Otin yhteyttä keinoemovälitykseen ja kysyin neuvoa. Varsa oli sen verran vanha, että pärjää kyllä. Niimpä vajaan 4kk ikäinen tamma varsa jäi ilman emää. Karsina/tarhakaveriksi hän sai hieman vanhemman suomenhevosvarsan ja myöhemmin varsa siirtyi pihattoon muiden samanikäisten joukkoon.

Luonnossa hevoset elävät perhelaumoissa jopa kolmen vuoden ikään asti, jonka jälkeen orit etsivät oman laumansa tai liittyvät poikamieslaumoihin. Puolen vuoden ikäisen varsan vierotus on siis aivan liian varhain. Varsa jää kehityksestään vajaaksi, koska se harjoittelee kaikkia käytöksiään emäänsä. Hevosten herkkyyskausia ei vielä tunneta niinkuin esimerkiksi koirien. Kerron, jos saan tästä aiheesta lisää tietoa, koska itseäni kiinnostaisi kovasti nämä herkkyyskaudet.

Tässä pientä esimakua ensimmäisestä omasta varsasta. Ravitalleilla olen ollut paljon tekemisissä vuotiaiden varsojen kanssa ja yritin aina parhaani mukaan olla ystävällinen ja lempeä varsoja kohtaan. Nykyään käsitykseni varsojen kouluttamisesta on kuitenkin muuttunut. Haluan antaa aikaa kasvamiseen, haluan antaa paljon erilaisia positiivisia kokemuksia, tutkimista, etsimistä ja löytämistä.

Varsojen kanssa voi touhuta kaikenlaista jo paljon ennen vierotusta. Olen kerrännyt pitkän listan, mitä kaikkea haluasin varsoille opettaa ja tulevaisuudessa kokoan näistä oman verkkokurssin. Sitä odotellessa, jos kaipaat apua varsasi kanssa niin olen enemmän kuin mielelläni mukana kuvioissa.

ulla.autahevosta@gmail.com